Tulkitsin Seija-mummun mutinat

Tämän verran sain selvää Seija-mummun puheista, kun vähän käsittelin ääntä:

"Aaro, oletko sä siellä? -- Et kai. Sama se, ehkä on parempikin puhua tämä sun vastaajaan.

Sä yritit mennä aivan liian pitkälle. Et miettinyt asioiden seurauksia, vaan halusit nopeasti kaiken itselles. Susta tuli vaara kaikille - sun työkavereille, mulle, itsellesi ja Fabianille.

Mun tytär Anna on luvannut ottaa vastuun Fabianin kasvatuksesta. Sä tai mä ei olla siihen oikeita henkilöitä.

On jotenkin raikkaampi olo. Järven vesi on pehmeää. En oo koskaan pitäny merivedestä. Se on liian… kulmikasta.

Mä olen ollut liian kauan pehmeä. Nyt aika olla kulmikkaampi, niin kuin meren aallot. Huuhdottava, iskettävä ja palattava alkupisteeseen. Se on parasta meren aallossa. Vanha huuhtoutuu pois ja tulee uutta.

Fabianin ei vielä tarvitse tietää suvustaan, vaakunasta, kasveista, energiasta. Aaro, usko että meidän on otettava aikaa. Fabianin pitää saada kasvaa rauhassa. Sä sanoit välittäväsi Fabianista yhtä paljon kuin mä. Todista se nyt. Malta kymmenen vuotta, sitten sä voit kertoa sille kaiken.

Mä haluan kertoa vielä vaakunasinetistä. Näitä mä en kerro enää järjestölle, sulle vain. Löysin kirjan, jossa oli runo: “In Wood she rests, as Wood she will arise.” Aivan kuin suora viittaus puna-asuiseen aavetyttöön. Mutta enemmänkin, se sopii myös kasveihin, siemeniin, jotka on tulleet mustan kiven sisuksessa pitkän matkan taivaalta Arabiaan. Ne beduiinit, jotka löysi kiven, vei sen nuotiolle ja ne kaatoivat kuumaa vettä sen päälle. Mustan kiven syvästä halkeamasta löytyi metallilieriö, joka oli täynnä säilyneitä siemeniä.

Palvottu ja pelätty lieriö kulki omistajalta toisille. Temppeliritarit sai sen haltuun saraseeneilta, ja saksalaiset munkit istutti siemenet luostarin puutarhaan. Ensimmäisestä puusta valmistettiin Ahrensburgin kreivin suvun vaakuna, ja luulisin, että kreivi oli ensimmäinen, joka huomasi vaakunaan kätkeytyvän pimeyden energian.
“In Wood she rests, as Wood she will arise.”

Siinä se. Aaro, mä kerroin tämän sulle, jotta tiedät että me ollaan vielä samalla puolella. Mäkin erosin järjestöstä. Mä haluan että kaikki taas näyttää ja tuntuu pehmeämmältä. On asioita, jotka ovat arvoituksiakin tärkeämpiä. Mä haluan nähdä vaihteeksi omia unia, osa kasvien unista ei koskaan katoa."

Seija-mummu mutisee

Olen penkonut tiedostoja, joista voisi saada edes jotain vinkkejä siitä, mitä saarella tapahtui. Tällä äänitteellä Seija-mummu puhuu jotain, mutta ääni on mennyt ihan mutinaksi.

Kun olen saanut tästä jotain tolkkua, lataan selityksen tänne.

Sinettikuva

En vielä ole pystynyt käymään kunnolla toimeen Anniinan, Pettersonin ja Tean tiedostojen ja muun jäljellejääneen sälän kanssa. Tästä tulee vaikeampaa kuin luulin. Ja koulukin alkaa kohta, niin kuin pystyisin palaamaan sinne niin kuin mitään ei olisi tapahtunut viime viikonloppuna. Ikään kuin kaikki olisi ennallaan.

Tässä on joka tapauksessa DEL-sinettikuva. Skannasin sen yhden vanhan kirjani sisäkannesta jo ajat sitten, ja sitten se olikin sama - tai melkein sama - kuin minkä Susi näytti...

Dark Energy -kuva

Mitä tänään tapahtui?

En. Voi. Vieläkään. Uskoa. Mitä. Tänään. Tapahtui.

En sen puoleen edes ymmärrä kaikkea, mitä tapahtui. He vain... katosivat. En käsitä, en käsitä tätä ollenkaan. Tai ei, nyt valehtelen itselleni. Ymmärrän minä jotakin, en vain uskalla myöntää sitä ääneen.

Okei, minun pitää rauhoittua. Tähän on oltava rationaalinen selitys. Ja se selviää vain ajattelemalla rationaalisesti, purkamalla tapahtumat osiin ja kokoamalla ne taas yhteen. Ainakin nettiyhteydet toimivat taas, nyt kun olen päässyt takaisin mantereelle. Minä en saa antaa tunteiden viedä mennessään, muuten hajoan itse sisältä päin.

Löysin Pettersonin äänivehkeen, Anniinan muistivihkon ja luonnoslehtiön, ja sen lisäksi minulla on Tean ja toisten kännykät. Jos puran viime aikojen viestit ja muut niistä, niin saan ehkä vähän enemmän selvyyttä siihen, mitä meille tapahtui. Niin, ja lisäksi minulla on yksi 'aaveen' antamista siemenistä. Sitä en usko vieläkään, että se olisi ollut mikään oikea aave.

Onko maailmankaikkeus hologrammi?

Luin taannoin aika jännästä teoriasta, jonka mukaan maailmankaikkeus olisikin oikeasti litteä, vähän kuin kaksiulotteinen levy, ja se mitä me näemme ja koemme itsestämme onkin vain hologrammi. Kaikki maailman tapahtumat ja asiat olisivat tuolla valtavalla läpyskällä, ja vain meidän havaintomme tasolla näyttäisi siltä, kuin kaikki liikkuisi 3-ulotteisessa tilassa.

Ajattelin ensin, että tämä on tosi naurettavaa, mutta sitten luin että aika iso joukko fyysikkoja pitää sitä ihan mahdollisena teoriana.

Tämä taas liittyy omalla tavallaan siihen, kun Anniina löysi eilen kalliolta kuolleen lokinpoikasen. Tytöt ja Petterson hautasivat sen, ja muut ihmettelivät miksen minä yhtään surrut tai pitänyt surullisena sitä, että joku elävä olento oli kuollut. Tea kysyi enkö tajua, mitä kuolema on. Kyllä minä tajuan. Mutta se että joku syntyy ja sitten kuolee, no sehän tarkoittaa sitä että se on ollut olemassa. Ja sen lokinpoikasen elämän jälki pysyy maailman kudoksessa siihen asti, kun tämä maailmankaikkeus joskus loppuu entropiaan tai mihin lie. Eikö ole paljon parempi syntyä ja kuolla, kuin ettei olisi olemassa ollenkaan? Ja jos maailmallakin on alku ja loppu, niin miksi pitäisi surra sitä, että kaikella muullakin maailman sisällä se on?
En osannut sanoa tätä ääneen silloin sen lokinpoikasen hautajaisissa, joten sanon sen tässä.

Merkillisiä kasveja vanhassa käsikirjoituksessa

Ihmettelen vaan, että mikä tämä Voynichin käsikirjoitus oikeasti on?

Tunnen aika hyvin kasveja, vaikka sen itse sanonkin, mutta nämä kuvat eivät tunnu esittävän mitään oikeita kasveja. Jotkut vaikuttavat yhdistelmiltä - siis on yhdistetty yhden kasvin juuri, toisen varsi ja lehdet, ja kolmannen kukat. En käsitä.

Kysyin serkultani Anniinalta, mitä tämä pitää käsikirjoituksesta, noin niin kuin taidemielessä. Onko se edes aito? Vai onko se aidosti keskiajalta, mutta onko se tehty jo silloin huijaukseksi?

'Kasvi' ns. Voynichin käsikirjoituksesta

Mitä ihmettä...? osa 2

Löysin viime keväänä koulurepustani nimettömän DVD:n, joka sisälsi tämän videon. En ole näyttänyt sitä kenellekään ennen kuin nyt. Kuka tämä 'majuri Susi' on? Ja mitä se sönköttää?

Koetan tehdä tästäkin litteroinnin, koska välissä on noita häiriöitä.

Mitä ihmettä...? osa 1

Löysin tämän videon jokin aika sitten Seija-mummun läppäriltä, kun olin lukemassa mailejani sillä. Puheesta ei saa kunnolla selvää ensikuulemalta, mutta yritän parhaillaan litteroida sitä tekstiksi. Seija on siinä n. 10 vuotta nuoremman näköinen kuin nyt. Onko mummu tahallaan tehnyt siitä vaikeaselkoisen, vai joku muuko?

Joka tapauksessa siinä puhutaan minusta ja äidistäni Annasta - jonka en usko olevan oikea äitini, juuri tämän videon perusteella. Pimeään energiaan olen törmännyt aiemminkin, monessakin yhteydessä.

Kuuset ja kvanttivaihtelut

Olen viettänyt muutaman päivän serkkujen kanssa (ks. blogilinkit) täällä Seija-mummun mökillä saaressa, ja tämä asia tuli mieleeni itse asiassa kun istuskelin ulkohuoneessa (jep, täällä ei ole vesivessoja tai kuivakäymälää). Haju oli tymäkkä, mutta siitä en halua puhua.

Katselin nimittäin ikkunasta ulos ja ihailin ensin hämähäkin verkon rakennetta, johon valo sattui osumaan sopivasti. Luin jokin aika sitten New Scientist -lehden sivuilta, että vanhat hämähäkit tekevät vähemmän säännöllisiä verkkoja kuin nuoret, eli hämähäkin taidot ruostuvat vanhetessa.
Vaan ei minun pitänyt puhua hämähäkeistäkään, vaan kuusen oksista. Aurinko paistoi myös liiterin viereiseen kuusikkoon sillä tavalla, että oksien päät näyttivät melkein kaksiulotteisilta. Menin ulos ja katselin kuusen oksia eri puolilta. Perusmalli oli joka oksassa sama yksinkertainen muoto, joka iteroitui vaikka kuinka monta kertaa uudelleen ja uudelleen.

Aloin sitten ihmetellä, minkä takia jokainen oksa näytti kuitenkin hieman erilaiselta. Ja tietysti yksikään kuusi ei ole toisensa kaltainen. Niin kuin ihmisetkin, kuusetkin ovat yksilöitä. Esimerkiksi minun molemmat peukaloni ovat kasvaneet saman geneettisen mallin mukaan, mutta aivan identtisiä eivät nekään ole. Toisessa peukalossa on esimerkiksi arpi siitä, kun pienenä leikkasin leipää ja leikkasinkin vahingossa palasen sormea samalla.
Kuuset ovat erilaisia, koska niiden kasvuolosuhteet vaihtelevat. Yksi kasvaa kuivalla maalla tai kalliolla ja pysyy pienenä tai käy käppyräiseksi, ja kosteassa kuohkeassa maassa kasvavasta kuusesta tulee omahyväisen pullea. Jokin kuusi voi ulospäin näyttää vahvalta ja salskealta, vaikka se onkin sisältä mätä ja kaatuu seuraavassa syysmyrskyssä.

Uskon, että maailman voi käsittää yhdistelmänä aika yksinkertaisia matemaattisia malleja, joita kvanttitason vaihtelut sekoittavat siten, että kaikki näyttää mutkikkaalta.

Blogi on aika hyvä paikka kirjoittaa tällaisia ajatuksia. Kun sanon jotain tuontapaista koulussa tai vaikka serkuille, niin minua yleensä vain katsotaan kummasti, tai nauretaan. En tiedä miksi. Ehkä tämä on tosiaan älytöntä. Miksi se sitten kiehtoo minua niin paljon?

Joo tiedän että tämä on mänty eikä kuusi