Tea ja Petterson mökissä keskenään

Tämän onnistuin vielä pelastamaan Pettersonin äänityslaitteesta.

Tea ja Petterson pääsivät Seija-mummun mökkiin ennen Anniinaa ja minua, ja he huomasivat...
No, kuuntelemalla selviää, mitä siellä tapahtui.

Anniina piirtää

Tässä on vielä yksi Pettersonin äänitys, jonka sain pelastettua.

Siinä Anniina piirtää Teaa viimeisenä yhteisenä iltanamme Seija-mummun mökissä, saaressa.

Olisipa vielä se ilta. Silloin kaikki tuntui olevan kunnossa. Vaikka luuloahan sekin oli.

Alanko tulla kyyniseksi? En tahdo.

Serkkujen ja mun mökkiriita

En olisi ensin halunnut julkaista tätä nauhoitusta, jonka löysin Pettersonin muistitikulta (se häneltä jäi jälkeen). Mutta julkaistaan se nyt sitten.

Me kaikki kuulostetaan niin lapsellisilta tässä. Kai me ollaankin lapsellisia. Mutta se kirja oli minulle tärkeä, ja ärsyynnyin siitä, kun Petterson ja Tea tekivät siitä pilkkaa. Olikohan se se sama kirja, jota Susi etsiskeli saarelta vuosien mittaan?

Aaro Suden haastattelu

On ollut koulu- ja muita kiireitä, ja kävin vastaamassa kuulustelijoiden kysymyksiinkin yhtenä päivänä.
Katoamisia selvitellään yhä, eikä vieläkään ole tullut mitään järjellisiä vihjeitä. Minulla on asiasta jonkinmoinen käsitys, mutta kuka minua uskoisi?

Joka tapauksessa, tässä on taas yksi haastattelu, jonka löysin Seija-mummun läppäriltä.

Tulkitsin Seija-mummun mutinat

Tämän verran sain selvää Seija-mummun puheista, kun vähän käsittelin ääntä:

"Aaro, oletko sä siellä? -- Et kai. Sama se, ehkä on parempikin puhua tämä sun vastaajaan.

Sä yritit mennä aivan liian pitkälle. Et miettinyt asioiden seurauksia, vaan halusit nopeasti kaiken itselles. Susta tuli vaara kaikille - sun työkavereille, mulle, itsellesi ja Fabianille.

Mun tytär Anna on luvannut ottaa vastuun Fabianin kasvatuksesta. Sä tai mä ei olla siihen oikeita henkilöitä.

On jotenkin raikkaampi olo. Järven vesi on pehmeää. En oo koskaan pitäny merivedestä. Se on liian… kulmikasta.

Mä olen ollut liian kauan pehmeä. Nyt aika olla kulmikkaampi, niin kuin meren aallot. Huuhdottava, iskettävä ja palattava alkupisteeseen. Se on parasta meren aallossa. Vanha huuhtoutuu pois ja tulee uutta.

Fabianin ei vielä tarvitse tietää suvustaan, vaakunasta, kasveista, energiasta. Aaro, usko että meidän on otettava aikaa. Fabianin pitää saada kasvaa rauhassa. Sä sanoit välittäväsi Fabianista yhtä paljon kuin mä. Todista se nyt. Malta kymmenen vuotta, sitten sä voit kertoa sille kaiken.

Mä haluan kertoa vielä vaakunasinetistä. Näitä mä en kerro enää järjestölle, sulle vain. Löysin kirjan, jossa oli runo: “In Wood she rests, as Wood she will arise.” Aivan kuin suora viittaus puna-asuiseen aavetyttöön. Mutta enemmänkin, se sopii myös kasveihin, siemeniin, jotka on tulleet mustan kiven sisuksessa pitkän matkan taivaalta Arabiaan. Ne beduiinit, jotka löysi kiven, vei sen nuotiolle ja ne kaatoivat kuumaa vettä sen päälle. Mustan kiven syvästä halkeamasta löytyi metallilieriö, joka oli täynnä säilyneitä siemeniä.

Palvottu ja pelätty lieriö kulki omistajalta toisille. Temppeliritarit sai sen haltuun saraseeneilta, ja saksalaiset munkit istutti siemenet luostarin puutarhaan. Ensimmäisestä puusta valmistettiin Ahrensburgin kreivin suvun vaakuna, ja luulisin, että kreivi oli ensimmäinen, joka huomasi vaakunaan kätkeytyvän pimeyden energian.
“In Wood she rests, as Wood she will arise.”

Siinä se. Aaro, mä kerroin tämän sulle, jotta tiedät että me ollaan vielä samalla puolella. Mäkin erosin järjestöstä. Mä haluan että kaikki taas näyttää ja tuntuu pehmeämmältä. On asioita, jotka ovat arvoituksiakin tärkeämpiä. Mä haluan nähdä vaihteeksi omia unia, osa kasvien unista ei koskaan katoa."

Seija-mummu mutisee

Olen penkonut tiedostoja, joista voisi saada edes jotain vinkkejä siitä, mitä saarella tapahtui. Tällä äänitteellä Seija-mummu puhuu jotain, mutta ääni on mennyt ihan mutinaksi.

Kun olen saanut tästä jotain tolkkua, lataan selityksen tänne.

Sinettikuva

En vielä ole pystynyt käymään kunnolla toimeen Anniinan, Pettersonin ja Tean tiedostojen ja muun jäljellejääneen sälän kanssa. Tästä tulee vaikeampaa kuin luulin. Ja koulukin alkaa kohta, niin kuin pystyisin palaamaan sinne niin kuin mitään ei olisi tapahtunut viime viikonloppuna. Ikään kuin kaikki olisi ennallaan.

Tässä on joka tapauksessa DEL-sinettikuva. Skannasin sen yhden vanhan kirjani sisäkannesta jo ajat sitten, ja sitten se olikin sama - tai melkein sama - kuin minkä Susi näytti...

Dark Energy -kuva